HENKILÖKUVA: Veera Lintunen, 20

Lähtökohtana omat unet

Inspiroiduin ihan aluksi mielikuvasta, joka minulla yleisesti oli unista, mutta sitten aloin pohtimaan, millaisia omat uneni todellisuudessa oikein ovat, koska mielikuva ja omakohtainen kokemus eivät kohdanneetkaan ja yleinen unimaisuuden tavoittaminen tuntui hirmu vaikealta tehtävältä. Aloin sitten suunnitella lähtökohdasta "minä ja minun uneni".

Unet näkyvät asuissani melko löyhästi ja osoittelemattomasti, mutta olen pyrkinyt tarkoituksenmukaisuuteen yksityiskohtien valinnoissa. Olen yrittänyt tavoittaa yleisfiilistä, joka vallitsee minun unimaailmassani. Uneni eivät ole visuaalisesti mitenkään näyttäviä tai huomiotaherättäviä, joten haastavaa - mutta palkitsevaa - on ollut vangita unenomaisuus kun ei ole voinut suoraan käyttää visuaalisuutta inspiraatiolähteenä.

Olen valmistanut kolme asua näytökseen ja kaikissa niistä esiintyy miesten puvunhousut, joita haalin innoissani UFFin yhden ja kahden euron päiviltä. Pohjana tälle on hyvä ja kestävä materiaali sekä itselleni läheinen kierrätysajatus, mutta myös vastakohtaisuus: miesten vaatteesta naisen vaatteeksi.
Ensimmäinen asu on puvunhousuista muotoiltu cocktail-mekko. Tätä asua suunnitellessani halusin sisällyttää outoja yksityiskohtia, jotka saisivat katsojan vähän mietteliääksi. Vaate on housut, mutta onkin mekko! Multifunktionaalisuus on avainsana asuissani.
Toinen asu koostuu hihattomasta silkkipaidasta, jossa on kolmet kaulukset ja jonka etu- ja takaosa ovat keskenään identtiset, sitä voi pitää kummin päin vain. Parina paidalla on kapeat miesten kaksista puvunhousuista uudelleen ommellut housut.
Kolmas asu on ylipitkähihainen trikoomekko, joiden hihat toimivat myös solmimisnauhoina kun kädet pujottaa mekon olka-aukoista. Hassut mittasuhteet ja jälleen kerran multifunktionaalisuus ovat asioita, jotka minua kiehtoivat tämän asun suunnittelussa.
Kaikki vaatteeni ovat eri harmaan sävyjä toistavia (enemmän tai vähemmän), mikä liittyy suoraan unieni värittömyyteen ja kuvattomuuteen. Kun värit puuttuvat, katse keskittyy muotoihin ja yksityiskohtiin, ja sitä kautta vinksauttaa mieltä - aivan kuten unenikin.

Näen melko harvoin unia, mutta sitten kun näen, näen useita kerralla. Yleistä unilleni ovat toistuvat elementit, nopeat paikan- ja henkilönvaihdokset. Vaikuttavimmaksi elementiksi nousee kuitenkin unien tunnepohjaisuus - merkityksellistä ei ole niinkään se, mitä tapahtuu vaan miten. Aika ja paikka lähes poikkeuksetta sekoittuvat ja muuttuvat kesken unen, samoin henkilöhahmot muuttuvat usein toisiksi.